perjantai 27. toukokuuta 2016

Durk Dehner

puhui paljon mukavia yleisön joukossa - mm allekirjoittaneen - Yliopiston kirjaston auditoriossa 12.5.16, Kaisatalossa, Tom of Finlandin vaikutuksesta ja perinnöstä. Kuinka Tompan taide on nautintoa ja leikkiä, humoristista. Ja tärkeintä in pride, ylpeys omasta otsestään, oikeudesta olla oma itsensä. Subversive radical or liberating humanitarian? Both, obviusly.






Kuva, jonka Valokuvaaja (@satuylavaara) julkaisi
Satu Ylavaara Photography,  Satu Ylävaara Photography,
Satu Ylävaaran valokuvia,
valokuvaaja Satu Ylävaara, photographer Satu Ylavaara,
 Satu Ylavaara Portfolio, Satu Ylävaara työnäytteet.


unleach your inner Tomppa in between design duvet cover by Finlaydon...
Kuva, jonka Valokuvaaja (@satuylavaara) julkaisi
avainsanat keywords: Tom of Finland, Kaisatalo, Helsinki, university, library, explore, proud, pride, liberation, influence, art, pleasure, Durk Dehner. #DurkDehner #TomofFinland Kaisatalo Helsinki university library #explore #proud #liberation #influence #art #pleasure #pride.

tiistai 17. toukokuuta 2016

Venus turkiksissa ja sadomasokismista yleensä

This is not a love song. Harmi, ettei ehi kirjoittamaan Venus turkiksissa blogia. Harmi, ettei ehdi nähdä viimeisiä esityksiä. Harmi, että hilloa vasta ensi viikolla.
     Olen nähnyt Roman Polanskin makoisan elokuvaversion Venus in Furs näytelmästä, Jess Francon hirveä Venus in Furs on myös hyllyssä, ( pidän kyllä Jessen Draculasta mutta tässä ollaan niin kaukana naisen nautinnosta että )  ja eritoten Baron Leopold von Sacher-Masoch nimisen tyypin Venus im Pelz, Venus turkiksissa kirja on hiirenkorvilla... Leo antoi nimen masokismille. Ja Velvet Undergound: Venus in Furs, shiny shiny boots of leather on fetisismin kiitlävän mustassa ytimessä. Mutta asiaan.
       This is a love song. Nautin esityksestä. Se oli ihan  iholla ja salamaniskut välähdyksineen säikyttivät. Näytelmä otti kantaa myös seksismiin naisen roolien ahtauteen elokuvissa / teatterissa / mainoksissa, visuaalisessa kaupunkikuvassa. Siinä nainen tulee rajuilman keskeltä myöhässä koe-esiintymiseen mukanaan laukullinen pukuja ja muuta matskua. Ja kässäri... Pinnallisesti pissikseltä vaikuttava nainen näyttelijä on erehtynyt pukeutumaan 1980-luvun sadomasokistiseen asuun. Vaikka olisi pitänyt olla 1869 vuodessa...
     Mutta nainen tulee - tietystikin julkisella kulkuneuvolla - metrolla työhaastatteluun ja häntä tietysikin seksuaalisesti häiritään metrossa. Miksi tarinat eivät kerro julkisilla töihin tulevista miehistä joitka kertovat kuinka heitä seksuaalisesti ahdisteltiin metrossa??
 Tulee mieleen Heli Sutelan stand uppia, jossa hön kysyy mikä se on missä naiset seisoo ja odottaa bussia ja miehet ajavat autolla ohi. Ai niin, bussipysäkki.
    Mutta. Reagoin ensin varauksella tähän kombinaatioon Armi Toivanen ja Sampo Sarkola, mutta ei hätiä mitiä. Valtapeliä, vallan siirtymistä, vallan anastusta. Kuka oikeastaan pitää ohjia käsissään... Kuka tai mikä Wanda on? Tai Vanda? Alla mainio kuva parivaljakosta von Sacher-Masoch ja oikean elämän Wanda von Dunajew alias kirjailija Fanny Pistor...
     Olen katsonut aika paljon Emmanuelle Seignerin elokuvia, viime aikoinakin. Katkera kuu tuli nähtyä heiti suoraan elokuvateatterista silloin tuoreeltaan noin 1992. Ja mysteeri jatkuu. Myös Nurse Diesel hahmo on hauska sadistinen hahmo elokuvasta High Anxiety, korkeuskammo. 1970-luvulta. Mel Brooksin elokuvissa on aina hieno annos fetisismiä, perversioita ja pakkomielteitä.
    Mutta jos ehtisin päästä asiaan. Venus turkikiksissa ei ole ihan läpileikkaus, mutta jämäkkä sivallus henkilökohtaiseen seksuaalisuuteen valtapelin, dominoinnin ynnä muuta lisäksi - divaanilla. Kuka vie ja vikisee. Kuka viettelee. Mikä osuus on yleisön hurmaamisella tällaisella sandwichillä? ;)
     Viime vuosia minua on oksettanut 50 shades of grey joka teki sadomasokismille sen minkä hitler Puolalle... eli tärveli täysin joillekin sukupolville... Mutten vieläkään pääse asiaan. Helsingin kaupungin teatterin Pengerkadun teatterissa oli sopivan tummat, synkät askelmat alas, kuin sisälle samettiseen vallankumoukseen eli undetgoundiin, alamaailmaan. Naisen väen ja voiman äärelle.. Taidemaailmassa Niki de Saint Phallen hyper-värikkäässä teoksessa mentiin naisen sisälle. Myös.
     Yksi sadomasoa esittelevä elokuva joka piti nähdä elokuvateatterissa, muistaakseni Elokuva-arkistossa, missäs sitä muualla, oli Barbet Schroederin Maîtresse (1975), jossa aidot sm-ihmiset osallistuivat elokuvan tekoon. Ja hurmioon. Muita: Bunuelin Päiväperho (1967), sekä tuore (2014) Rakkautta ja anarkiaa festivaaleilla ja Yle Teemalla & Areenassa nähty Lina Mannheimerin dokumenttielokuva Seremonia jonka pääosassa on viehättävä 85-vuotias Catherine Robbe-Grillet, domina ja  kirjailija ( +pseudonymillä Jeanne de Berg ).
     Äkkisiltään voisi luulla, että sadomasokismi on hieno osa [ranskalaista] sivistyneistön taide-elokuvaa. Ja -kirjaa. Mikä on tietysti vähintäänkin hienoa.
      En käytä - kuten nykyään pitäisi- asiasta tiettyjä kansainvälisiä lyhenteitä.
      Aika - tuo säälimätön vampyyri.









Reagoin tähän somessa:

#LeopoldvonSacherMasoch & #FannyPistor alias #WandavonDunajew ~1869 #VenusimPelz
#VenuSturkiksissa #VenusinFurs

Tom of Finland yliopisto häppeningin jälkeen #Venusturkiksissa Leopold von Sacher Maso ei antanut nimeä sacherkakule..

Lompakko haukkoi henkeään, mihin lippuun nyt rahat? @hktfi #Venusturkiksissa. Uupuu Polanskin dvd & VU vinyyli

@hktfi #kaupunginteatteri pengerkatu #munteatteri #teatteri suominousuun #Venusturkiksissa #VenusinFurs #VenusimPelz

katsoin elokuvan Tyttö ja moottoripyörä, koska alkuperäinen kirja on niin surrealistinen, seksuaalinen, bensankatkuinen matka. Ekstroissa mainostettiin: Leopold oli Marianne Faithfullin sukulainen, tämähän oli tuttua huttua..

Sukututkimus jatkuu: #MarianneFaithfull Baron vonSacher-Masoch #VenusinFurs #Venusturkiksissa.

#virittelyä #VenusinFurs pinkki kulta punainen


maanantai 9. toukokuuta 2016

Liikenteessä monta laivaa ompi eessä

Takana päivän komein katutaide pläjäys: Hullut noidat tappaa patriarkaatin! Yeah! Best street art today: mad crazy witches kill destroy patriarchy! Urban art. Katutaidetta. Herttoniemestä Roihuovuoreen. Ja ehkä takaisin...





Satu Ylavaara Photography,  Satu Ylävaara Photography, 
Satu Ylävaaran valokuvia, 
valokuvaaja Satu Ylävaara, photographer Satu Ylavaara,
 Satu Ylavaara Portfolio, Satu Ylävaara työnäytteet

satuylavaara Greatest #streetart #philosophy #streetPoetry today: #mad #crazy #witches destroy patriarchy! #hullut #NOIDAT tuhoavat patriarkaatin! #Herttoniemi #Roihuvuori alueen #katutaidetta
#Helsinki 8.5.16 #katutaide

keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Kaupungin varjoja ja kylttejä

Kuin Aerosmithin levynkansia. Ei vaan niin rivoja. Mutta iltahan on vielä noir... It´s gonna be a bumpy road... Pitäkää hatuistanne kiinni. Ja huivista.. 2.5.16 Kaupungin varjoja ja kylttejä.



Satu Ylavaara Photography, Satu Ylävaaran valokuvia, 
valokuvaaja Satu Ylävaara, photographer Satu Ylavaara,
 Satu Ylavaara Portfolio, Satu Ylävaara työnäytteet

ja kuvan innoittamana parasta reaganin jälkeistä Melasmithiä ;)

tiistai 3. toukokuuta 2016

Nights are so long at april

Kenelle kaupunki kuuluu? Yökuvaus, kadun täyttävät mainokset, osin interaktiiviset, proaktiiviset, pelottavat, innostavat, oksettavat. Stadi by night. Paljon on muuttunut sitten 1980-luvun, paljon revitty taloja, rakennuksia, unelmia alas, ja rakennettu vain lasista, tirsk. Ulkomainontaa on valtavasti, valaistua. Joskus keskutelen näisen mainosten ja katutaiteen kanssa... Nights are so long at april, night photography, ads and adverts that takes all the place os street, bus stops, trams..
bussipysäkillä kassamagneetin mainos, onneksi upea ilkeä kuningatar on ylimpänä, suurimpna. Baarin Exodus heijastus






Yölauluja, kunnes: